Jotain häpyä!

Terveysjogurttia on juotu, yksi paketti viruksia ehkä tappavaa luontaistuotetta nielty ja villaa päällä pidetty. Tulokset? On kulunut melkein kolme kuukautta ja olen ollut kerran sairaana. Netistä löytyneen tiedon mukaan aikuinen sairastaa flunssan 1-5 kertaa vuodessa, joten kerran kolmessa kuukaudessa on kai ihan reilua. Erittäin hyvä idea oli vuorata itsensä villalla, (olkoonkin että lopputulos on kerrassaan tätimäinen) monet pakkaspäivät olen itseäni siitä kiitellyt, vaikka Wikipedian mukaan kylmän saaminen ei flunssaan sairastumista aiheuta. Antiwir-luontaistuotteen käytöstä sen verran, että en ollut päivääkään flunssassa tuotetta syödessäni, mutta en myöskään valmis sijoittamaan siihen enää lisäravinnebudjetistani, toistaiseksi. Terveysvaikutteisen jogurtin tosiasiallisia vaikutuksia on myös vaikea arvailla, mutta hyvän makunsa puolestakaan en viitsi siitä luopua.

Edellisen tekstini aihetta sivuten haluaisin avautua nyt sydäntäni lähellä olevasta asiasta, jota voitaisiin luonnehtia esim. kuntosalikäyttäytymiseksi. Sairastumista vältellessään sitä muistaa pestä kätensä säännöllisesti, vältellä sairastuneita, jopa kääntää kasvonsa pois yskivän ihmisen kävellessä vastaan. Päiväkodit ja varuskunnat on hyvä kiertää kaukaa vaikka kahteen kertaan. Kuntosali on kuitenkin sellainen paikka, jota itse olen pitänyt suorastaan terveyden pyhättönä. Mainittakoon, että treenaan yliopiston salilla, jossa unelmissani käy vain nuoria, puhtaita, itsestään huolen pitäviä älymystön jäseniä. Keitä siis ovat nämä imbesillit, joita siellä viikoittain kohtaan? No tietysti: Nuhanenä, Unelias ja Viisas-paitsi-hygienia-asioissa.

Flunssassa ei pitäisi treenata, sen tietävät kaikki. Kuumeisen infektion ollessa elimistölle kovempi rasitus kuin treenaaminen, ei sairaana jumppaamisessa ole mitään järkeä. Puolikuntoisena urheilu ei pelkästään altista uusille tai pitkittyville infektioille ja hengenvaarallisille jälkitaudeille, siitä ei ole myöskään mitään hyötyä, koska suoritustaso on alhainen. Kuitenkin salilla pyörii jos jonkinlaista niiskuttajaa, toiset niin heikossa kunnossa että tuskin saavat vaatteitaan vaihdettua. Salille on silti päästävä.

Ärtyneen kulmien-alta-tiirailuni kohteeksi joutui tänään tyttö, jota seurasin crosstrainerini suojista vajaan tunnin. Tyttö painoi menemään 12 kilometriä tunnissa, naama punaisena, hiki päällä - ja niisti viiden minuutin välein. Sinne hän jäi kun minä siirryin muihin puuhiin. Eikä varmasti ollut ainoa, jonka vakioseurana treenipyyhkeen ja vesipullon kanssa kulkee vanha kunnon räkärätti. Mainosten orjana mietin taas, että jos HÄN näkisi sydämensä, pitäisikö hän siitä parempaa huolta? Joidenkin tietojen mukaan pitäisi olla kaksi kokonaista päivää kokonaan terveenä ennen kuin kroppaa kannattaa altistaa treenin kaltaiselle rasitukselle. Toisten lähteiden mukaan viikon flunssa vaatii viikon kevyen jumppajakson, jolloin tarkkaillaan kehon vointia ja lopetetaan heti, jos syke nousee korkeammalle kuin tavallisesti tai voidaan muuten huonosti. Mikä sitten lieneekään totuus, nenän solkenaan vuotaminen ei varmasti sisälly siihen.

Sairaana salille tulo on tietenkin jokaisen oma asia, mutta itse koen ahdistavana sen, että kuntosalin lisäksi sen puku- ja pesutilat kuhisevat bakteereja kiitos nuhanenien. Ei riitä, että monien jumppahetki alkaa torvensoittoa muistuttavalla jo punaiseksi muuttuneen nenän töräytyksellä, mutta melkein joka kerta vaatteita vaihtaessani kuulen jonkun myös niistävän suihkussa. On jotenkin epäloogista, että salin ovessa lukee kissan kokoisin kirjaimin, että ilman treenipyyhettä tai sisäkenkiä ei sinne ole asiaa, mutta kukaan ei välitä siitä että joudun suihkussa käydessäni tarpomaan toisten poskiontelolimoissa.

Muukin hygienia tuntuu joillakin ihmisillä olevan toisinaan hukassa. Tiedän olevani joukon Jörö ja ehkä suhtaudun pöpöihin hieman neuroottisesti, mutta yleisten tilojen kuukautiskäyttäytyminen on sekin minulle sydämenasia. Eräänäkin iltana, kun peseydyin minua kohtaavista kauhuista tietämättömänä, huomasin toisen kylpijän pyyhkeen osuvan omaani naulakossa. Olin jo tästä suivaantunut, koska naulakko oli muuten tyhjä ja kontakti näinollen turha. Ällötykseni oli valtava, kun tajusin pyyhkeen olevan keski-ikäisen naisen "persetti", eli pyyhe, jonka päällä hän oli äskettäin saunassa istunut hikisellä ahterillaan. Kuten yleensä, päätin antaa asian olla, ottaen huomioon taipumukseni aavistuksen liitoiteltuihin reaktioihin. Nainen jatkoi pukutiloihin ennen minua, ja kun saavuin sinne hänen jälkeensä, seisoi tämä otus parinkymmenen viattoman treenaajan keskellä, selkä hieman köyryssä, asettelemassa terveyssidettä paikoilleen! Siedän juuri ja juuri tiedon siitä, etteivät jumppahousuihini tarttuneet kiharaiset häpykarvat ole omiani, mutta missään tapauksessa en suostu uimaan toisten kuukautisvuodossa! Kuitenkaan en voinut muuta kuin niellä kiukkuni niin kuin oksennuksenikin ja toivoa, että tapaus oli yksittäinen.

Salikäyttäytyminen on monille tärkeä asia ja treenipyyhkeiden käytöstä ollaan tarkkoja, jopa laitteisiin mentäessä varmistetaan kohteliaasti, ettei se vain ole kenenkään käytössä. Ehkä se johtuukin salin spartalaisesta kurista, etteivät jotkut voi vastustaa luonnontilaan vaipumista poistuttaessa valvontakameroiden alta. Taidanhan syyllistyä siihen toisinaan itsekin: kanssatreenaajani luonnehtisivat minua ehkä siksi joka "kuljeskelee ilkosillaan ilman mitään näkyvää syytä".

Aikoinaan mm. vessojen päivittäistä pesua työkseni tehneenä tulee väkisinkin mieleen, millainen on tilanne miesten puolella. Vaikka tottahan se on: myös naiset jättävät jarrutusjäljet vessanpönttöön.


Kokeiltu: Cross trainer
Syy: Kiinteytyminen, mukavaa vaihtelua juoksumatolle, rasvanpoltto
Seuraus: Hyvä lämpö päälle, muttei kovin raskasta. Laihtumista ei vielä iltaan mennessä havaittavissa.