Snif

Sairastettuani ikävää pikkuflunssaa on-offilla yli kaksi kuukautta, päätin aloittaa täysimittaisen kapinan tartuntoja vastaan. Mainoksen opiskelijarukan tavoin pohdin usein, miten voi olla mahdollista että monipuolisesti ruokaileva, paljon liikuntaa harrastava perusterve nuori aikuinen voi olla koko ajan kipeä. Suorastaan epäreilua! Ainoa vastustuskykyäni heikentävä tekijä on neljätoista vuotta jatkunut tupakointi (ei, en ole onnistunut jättämään sitä, palaan aiheeseen varmasti myöhemmin), muuten olen hyvin tarkka siitä, miten henkilökohtaista temppeliäni hoidan. Käsidesikin kulkee mukana talossa ja puutarhassa, ja on käytössä niin usein että haisen varmasti enemmän viinalle kuin kukaan muu absolutisti. Päätin kuitenkin selvittää, vieläkö löytyisi uusia keinoja ehkäistä lentsuja ja niistä seuraavia sairaslomia ja - voih - niin inhottavia jumppataukoja.

Mainoksen mukaan terveellinen ruokavalio ja liikunta eivät aina riitä - flunssatartuntoja vastaan tulee taistella suoliston kautta. Selvä homma. Vaikka mainos saa vieläkin niskakarvani nousemaan pystyyn ja huuleni kulmahampaiden päältä, viikko sitten olin ensimmäisten kahdeksan terveysvaikutteisen jogurttijuomani hämmentynyt mutta odottavainen omistaja. Kokeeni vaikutuksista voi tässä vaiheessa sanoa vain sen verran, että parantelen vielä edellistä flunssaa, mutten ole ainakaan vielä saanut uutta tartuntaa.

Pysyäkseni terveenä minun pitäisi kai myös valmistautua hyvin talven kuristusotteeseen. Mutta kun pipo ei sovi minulle. Se on lenkkivaruste. Lämpö on ollut minulle aina toisarvoinen asia, mitä vaatetukseen tulee. Lapsesta asti meille kuitenkin toitotetaan, että pipo ja hanskat pitää olla, muuten tulee kipeäksi. Seuraava etappini oli siis harmikseni vaatekauppa. Luojalle kiitos tänä talvena runsaat villaneuleet ja huivit ovat sallittuja vaatekappaleita, ja niitä löytyikin kaupasta suhteellisen monipuolisesti vielä ihan siedettävän näköisinä. Kyyneleet eivät silti olleet kaukana nähdessäni itseni peilistä upouudet kostyymit päälläni. Näillä kuitenkin mennään, vaikka melko höllältä tuntui kuristusote, kun kuljin plussasäässä villoineni, pitkät hiukset sähköisinä pitkin poskia liiskautuneina ja hiki otsalla valuen.


Entäs sitten lisäravinteet? Sain työkavereilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin luontaistuotekauppaan. Selitys lahjaidealle kuului: "Me ajateltiin, ku sä oot tommonen terveysintoilija" (ei sentään lukenut kortissa), mutta otin kommentin kohteliaisuutena ja lahjan innolla vastaan. Olen muutenkin kyseisen liikkeen kanta-asiakas: keräilen leimoja ja käyn rupattelemassa myyjien kanssa tuotteista ja lähden melkein aina kassissani jotain uutta kokeiltavaa. Tällä hetkellä jokapäiväiseen "lääkitykseeni" kuuluvat seuraavat tuotteet: Monivitamiini (+mineraalit), Omega-3 rasvahappo-vitamiinikapselit, C-vitamiinilisä, B-vitamiinilisä, kromi, seleeni ja CLA; E-vitamiini ja helokkiöljyvalmiste loppuivat juuri oltuaan kolme kuukautta kokeilussa. Nämä kaikki huuhdon kurkustani alas emäshappotasapainoa edistävällä juomalla ja tunnen itseni aavistuksen paremmaksi ihmiseksi.

Tänään marssin sitten lahjakortteineni terveyskauppaan mielessäni melko selvä visio siitä, mitä haluan. Tietysti D-vitamiinia, sekin oli loppu. Kyseisen kaupan myyjä totesi kerran D-vitamiinin puutoksen olevan suomalaisten kansantauti ja että monivitamiinivalmisteiden D-vitamiinipitoisuudet ovat niin avuttoman pieniä, etteivät ne mihinkään riitä. Hän kertoi myös kauhutarinoita siitä, mihin kalkkilisän nauttiminen ilman sen imeytymistä edistävää D-vitamiinilisää voi johtaa. Eräällekin rouvalle olivat kalkkilisät kerääntyneet jalkapohjiin aiheuttaen mitä kummallisimpia tuntemuksia. Niinpä. Se riitti minulle. Ei kalkkijalkoja kiitos. D-vitamiini ei tule varmasti koskaan ostoslistaltani puuttumaan. Mainittakoon, että olen itse tehnyt myynti- ja asiakaspalvelutöitä yli kuusi vuotta, MINÄ kyllä tiedän jos ja kun minua vedätetään.

Päätin ostaa lahjakortin arvolla jotain, mitä en normaalisti raaskisi hankkia. Olin jo pitkään "kuolannut" oliivinlehtiuute-monolauriini-melissauutevalmistetta, joka hyllynreunan mukaan torjuu flunssaa. Tuote kuulosti liiankin nerokkaalta ollakseen toimiva, niinpä otin pahaa-aavistamattoman myyjän piinapenkkiini ja vaadin saada tietää, miten tuote muka toimii. Kiltin oloinen myyjä totesi vaikuttavien aineiden auttavan elimistöä virusten ja bakteerien torjunnassa ja osaltaan myös suoraan tappavan niitä. Fair enough. Eihän sitä nyt tule apteekissakaan kyseenalaistettua, että miten niin muka tämä burana toimii. Se vain on niin.

Sinkki piti vielä ehdottomasti ostaa. Sen tunnetaan parantavan vastustuskykyä ja mm. olevan mukana lihassolujen energiantuotannossa (mahtavaa!), joten se tulee pysyvästi asumaan pillerihyllylleni seleenin jäädessä loputtuaan sieltä pois (luin luotettavasta lähteestä, että seleenin ottaminen lisäravinteena on yhtä tyhjän kanssa, koska suomalaiset saavat sitä ravinnosta aivan tarpeeksi). Kun aloin tivata myyjältä sinkin vaikutuksista elimistöön sain vastaani tyhjän, hieman kyllästyneen ja epätietoisen katseen ja ymmärsin antaa periksi, tältä erää.

En kuitenkaan aio luovuttaa taistelussani bakteereita ja viruksia vastaan. Jos nämä keinot osoittautuvat tehottomiksi, voin aina kääntyä esim. kuppauksen tai akupunktuurin puoleen. Panokset kovenee!

Kokeiltu: Sinkki, oliivinlehtiuute-monolauriini-melissauutevalmiste
Syy: Flunssan torjuminen
Seuraus: Tuntematon

Syystä seuraukseen

Hyvinvointi. Ketä se kiinnostaa? Joka tuutistahan sitä tulee: tämä levite pelastaa sydämesi, tämä jogurtti saa suolen toimimaan ja ilman näitä ja näitä pillereitä et huomista näe. Kun käy listaamaan tuotteita, joita olisi vältettävä, on olo kuin Vintiöiden kesämiehellä: "Mie en saa syödä kovia rasvoja, mie en saa syödä sokeria. Sit mie en saa syödä lisäaineita ja kananmunia mie en ainakaan saa syödä" (Paitsi että kananmunia saa nykyään kuulemma syödä ja paljon, kananmunakielto lienee yhtä vanha kuin kesämieskin).

Entäs sitten liikunta? Jos kasvatan lihasta, kärsiikö kestävyys? Pitikö se aerobinen harjoitus tehdä ennen vai jälkeen lihaskuntoliikkeiden? Jos treenaa vain syviä vatsalihaksia, miten käy niiden ei-syvien?

Minulle seikkailu hyvinvointiviidakossa on jokapäiväinen harrastus ja olenkin ystävieni keskuudessa jo tunnettu jonkinlaisena terveystyrannina (joka rikkoo omia sääntöjään heti sille päälle sattuessaan). Suhtaudun intohimolla liikuntaa ja kunnioituksella ruokaa kohtaan ja toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän halveksin ihmisiä, jotka eivät näin tee. Läheisteni mielestä kiihkoiluni on usein lähinnä surkuhupaisaa, mutta ovatpa monet kääntyneet puoleenikin elämäntapamuutosta harkitessaan. Tiedän kuitenkin vain sen, mitä olen mediasta imenyt, puskaradiosta kuullut ja ihan itse kokeillut.

Rapakuntokin on minulle tuttu toveri: viimeisimmän kerran raahasin itseni niskasta rantaan vuonna 2007, kun netin elinajanodotetesti näytti minulle kertyvän elinvuosia 51, jos jatkan samaan malliin (Tulos taisi olla sama kuin Britney Spearsilla tuohon aikaan). Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen saanut testin mukaan 30 vuotta lisäaikaa ja intoni elää vain kasvaa. Tulipa mieleeni, että blogi olisi hyvä tapa kirjata ylös huomiota ja niksejä parempaan elämään ja ehkäpä jakaa niitä myös muille.

Tämä ei ole laihdutuspäiväkirja, koska olen tällä hetkellä ihannepainossani ja kohtalaisen hyvässä kunnossakin. Tarkoitus on käyttää tätä blogia työkaluna mahdolliseen huippukuntoon pääsyssä sekä keskustelussa hyvinvointiin liittyvistä asenteista, myyteistä ja totuuksista, noin niinkuin extreme-amatöörin näkökulmasta.

Tähän kohtaan kuuluu tietysti kirjata alkuasetelma lukuina.

Ikä: 27 vuotta 8 päivää
Pituus: 162cm
Paino: 54.4kg
Strategiset: 84-64-88

Rasvaprosentti: 26 (viskeraalinen 3)
Lihasluustoprosentti: 31.6

Kokeiltu: Soijasuikaleet
Syy: vähän rasvaa, paljon proteiinia
Seuraus: messevät ilmavaivat